Päivä alkoi teellä. Vihreällä teellä. Aamu taas alkoi selkäkivulla, sietämättömällä kivulla, jolle ei ole loogista syytä. Onko flunssa pureutunut selkään? En ymmärrä. Sattui niin vietävästi ja unta tuli huonosti aamun osalta. Selkää särkee kyllä vieläkin enkä tiedä miten päin tässä sohvalla istuisin.

Kaverilta tuli viesti. Kyseli lähtisinkö torstaina zumbaan. Päässä kiehuu, haluan liikkumaan! Siitä on tullut jonkinmoinen pakkomielle tuosta liikunnasta ja hyvä niin. Kun muutin miesystäväni kanssa yhteen, liikuntaharrastukset pääsivät unohtumaan ja oli liian helppoa tilata pizza tai kebab-annos kotiin. Ne ajat ovat ohi. Havahduin peilikuvaani ja siihen, etten mahdu vanhoihin housuihin enää. Kommentit: "hei ooksä lihonu?" ym. eivät itsetuntoa kohottaneet. Nyt kuntosali on toinen koti. Terveelliset ruoat maistuvat, pääsisinpä vaan sokerihimosta vielä eroon.. Kohtahan ylioppilasjuhlatkin ovat edessä! Olisi mukava näyttää kivalta mekossa..

Jos päivä alkaa huonosti, onko koko loppupäivä yhtä helvettiä? Sehän nähdään. Kellokin lähenee jo kahta. Pitäisi varmaan syödä jotakin, että elimistöllä olisi energiaa parantua. Muut haluaisi mut mukaan pelaamaan pokeria illemmalla. En ole vielä mikään "pokerface", mutta jospa tästä ura urkenisi, mistä sitä koskaan tietää!

Rakas pikku gerbiilini koluaa lattioita. Kynsien rapina vain kuuluu kun se juoksentelee ympäriinsä. Ulkoa kuuluu tuttu liikenteen pauhu, vaimea sellainen kuitenkin. Varpaita palelee, sukat jäi taas jonnekin. Taidan laittaa elokuvan pyörimään, kalapuikot paistumaan ja unohtaa kivut.

Tässä kultaseni pienenä <3

Ja tätä elokuvaa suosittelen lämpimästi: